ISO (International Organisation for Standardization) on maailmanlaajuinen kansainvälinen standardointijärjestö (ISO-jäsenjärjestö). Kansainvälisten standardien laatimisesta vastaavat yleensä ISO:n tekniset komiteat. Valmistumisen jälkeen standardiluonnos on jaettava teknisen komitean jäsenten kesken äänestettäväksi, ja vähintään 75 % äänistä on saatava ennen kuin se voidaan virallisesti julistaa kansainväliseksi standardiksi. Kansainvälisen standardin ISO8124 on laatinut leluturvallisuuden tekninen komitea ISO/TC181.
ISO8124 sisältää seuraavat osat, yleisnimi on leluturvallisuus:
Osa 1: Mekaanisen ja fyysisen suorituskyvyn turvallisuusstandardi
ISO8124 Standardin tämän osan uusin versio on ISO 8124-1:2009, päivitetty vuonna 2009. Tämän osan vaatimukset koskevat kaikkia leluja, eli kaikkia tuotteita tai materiaaleja, jotka on suunniteltu tai selvästi merkitty tai tarkoitettu lasten leikkiin. alle 14-vuotiaat.
Tässä osiossa määritellään hyväksyttävät kriteerit lelujen rakenteellisille ominaisuuksille, kuten terävuudelle, koko, muoto, välys (esim. ääni, pienet osat, terävät ja terävät reunat, saranoiden välys) sekä hyväksyttävät kriteerit tiettyjen lelujen erilaisille erityisominaisuuksille. (esim. joustamattomien päiden ammusten suurin kineettinen energia, tiettyjen ratsastuslelujen vähimmäiskulma).
Tässä osiossa määritellään leluvaatimukset ja testausmenetelmät kaikille lasten ikäryhmille syntymästä 14-vuotiaaksi.
Tämä osa edellyttää myös asianmukaisia varoituksia ja ohjeita tiettyihin leluihin tai niiden pakkauksiin. Näiden varoitusten ja ohjeiden tekstiä ei ole määritelty maiden välisten kielierojen vuoksi, mutta yleiset vaatimukset on esitetty liitteessä C.
Mikään tässä osiossa ei kata tai kata tiettyjen harkittujen lelujen tai lelutyyppien mahdollisia haittoja. Esimerkki 1: Tyypillinen esimerkki terävästä vammasta on neulan seksuaalinen kärki. Leluompelusarjojen ostajat ovat havainneet neulavauriot, ja toiminnallisista terävistä vammoista tiedotetaan käyttäjille normaalein opetusmenetelmin, kun taas tuotepakkauksiin on merkitty varoituskyltit.
Esimerkki 2: Leluruiskuissa on myös niihin liittyviä ja tunnistettuja vaurioita (kuten: epävakaus käytön aikana, erityisesti aloittelijoille), joiden rakenteelliset ominaisuudet voivat aiheuttaa vaurioita (terävä reuna, puristusvaurio jne.), ISO8124-standardin mukaisesti tämä osa vaatimuksia olisi vähennettävä minimiin.
Osa 2: Syttyvyys
ISO8124:n tämän osan uusin versio on ISO 8124-2:2007, päivitetty vuonna 2007, ja siinä kuvataan yksityiskohtaisesti leluissa käytettäväksi kiellettyjen palavien materiaalien tyypit ja vaatimukset tiettyjen lelujen tulenkestävyydestä, kun ne altistetaan pienille sytytyslähteille. Tämän osan säännössä 5 esitetään testimenetelmät.
Osa 3: Tiettyjen elementtien siirto
ISO8124:n tämän osan uusin versio on ISO 8124-3:2010, päivitetty 27. toukokuuta 2010. Tämä osa ohjaa pääasiassa lelutuotteiden saatavilla olevien materiaalien raskasmetallipitoisuutta. Päivitys ei muuta standardin erityisiä rajavaatimuksia, mutta tekee seuraavat muutokset joillakin ei-teknisellä tasolla:
1) Uusi standardi määrittelee yksityiskohtaisesti testattavien lelumateriaalien valikoiman ja laajentaa ensimmäisen painoksen perusteella testattujen pintapinnoitteiden valikoimaa,
2) Uusi standardi lisää "paperin ja kartongin" määritelmän,
3) Uusi standardi on muuttanut testireagenssia öljyn ja vahan poistoon, ja muutettu reagenssi on yhdenmukainen EN71-3:n uusimman version kanssa,
4) Uusi standardi lisää, että epävarmuus tulee ottaa huomioon arvioitaessa, täyttääkö kvantitatiivinen analyysi vaatimukset,
5) Uusi standardi on muuttanut hengitettävän antimonin enimmäismäärää 1,4 µg:sta/vrk arvoon 0,2 µg/vrk.
Tämän osan erityiset rajavaatimukset ovat seuraavat:
Lähitulevaisuudessa ISO 8124:ään lisätään useita osia, vastaavasti: tiettyjen elementtien kokonaispitoisuus lelumateriaalissa; Ftaalihapon pehmittimien määritys muovimateriaaleista, esim
polyvinyylikloridi (PVC).
Postitusaika: 25.3.2024
